Nupit kaakkoon ja kohti osoitetta http://www.t-jukka.blogspot.com/ josta blogiseni tulee tästä eteenpäin löytymään. Sayonara, vuodatus!

-T

HYI LUOJA näin unta jossa mun piti tapella sellasen saksanpaimenkoiran kans niin kauan, että jommaltakummalta lähti henki. Se koira oli niinku ollu aikasemmin mun lemmikki tai jotaki, mutta sairastunu johonki kummalliseen raivotautiin ja sitten mää juoksin vaan pitkin mummilan pihaa ja se koira juoksi kans ja puri mua ja mää mätkin sitä kaikella mikä kätteen osu ja potkin sitä ja jossai vaiheessa hakkasin sen päätä kivelläki. Onneksi heräsin herätyskelloon siinä vaiheessa, kun se koira makasi jo henkihieverissä pihlajan alla ja vikisi ko tautinen ja mun kädet oli sen kurkulla ja itkin vaan ku heikkopää, mutta kuristin silti aina vaan lujempaa.

VOISKO SAAHA YHEN YÖN ILMAN UNIA, KIITOS.

Justkohtanyt työharjotteluhaastatteluun, katellaan pääsenkö taiteilemaan ja ilmaisutaitoilemaan loppukevääksi ~ Täytyy vissiin kehitellä tuossa matkalla joku saamarin osuva myyntipuhe ja tehä lähtemätön vaikutus tuomaristoon = tulevan pajan ohjaajiin. Menis alasti?

-T

PS: Palatakseni edelliseen postaukseen, kun siitä kerran kyselyjä tuli - kyseessä on totta kai Fruits Basketin Kyo :-D Ja blogikuvasta löytyy ihku Sato Takeru.

Fell in love with a fictional character all over again.................

Kultanen nuoruus, okaeri.

-T

Uneksin tuosa..........Ja oli kyllä niin sekavaa tavaraa etten tajua vieläkää mistään mittään, mutta yritetään nyt kuitenki. Ja tämä on PITKÄ.

Eka olin siis jossain tatuointiliikkeessä, jonka tilat näytti ihan joltaki ruumiinavaushuoneelta. En kuitenkaan halunnu ottaa vielä oikeeta tatskaa, joten se hyvännäkönen tatuoijamiekkonen piirsi vaan tusseille ne kuvat että saisin sitte kotona miettiä että haluanko ne vai en. How convenient! Loppujen lopuksi mulla oli vasemman solisluun alapuolella semmonen SAAMARIN HIENO harmaamustaruskea lintunainen, jonka toinen siipi jatku olkapään kautta käsivarrelle. Vituttaa oikeasti ko en enää tarkalleen muista niitä yksityiskohtia, oisin oikeesti marssinu isona ja rikkaana lähimpään liikkeeseen ja sanonu, että tällänen rinnuksiin ja thnx for your services. '

No, anygays, lähin sitte sieltä liikkeestä ja päädyin johonki kerrostaloasunnon kokoseen bussiin jota ohjasi joku kuskiharjottelija - se siis ajo koko ajan ihan liian lujaa ja huonosti ja sen vieressä istu joku ihan oikia kuski, joka karju sille ohjeita. Ite istuin ihan takana ja siinä keskellä bussia oli vaan sikana lattiaa ja kaikki penkit reunoilla, ihan niinku jossain yökerhossa - kukaan ei tosin tanssinu, thank god. Mun vieressä siellä takana istu joku randomi lestaperhe ja niiden lapset kilju koko ajan ja yhtäkkiä yks pikkunen poika huusi, että kattokaa, tuolla tytöllä ei oo rintsikoita. Ja tottahan se oli - tajusin, että olin epähuomiossa jättäny sinne tatskaliikkeen lattialle sekä rintaliivit että neuletakin (blogin ykkösfanit tajuavat yhteyden IRL tapahtuneeseen mokaan Seppälän pukukoppien kanssa) ja köröttelin siinä sitten kohti määränpäätä X pelkässä valkosessa alutopissa ja farkkushorteissa.

Mutta ei se mitään - homma meni vielä vähän kummallisemmaksi, sillä just silloin bussi parkkeerasi pysäkille ja kyytiin nousi poliisisetä kera hotin tatuointimiehen, joka oli raudoissa. Poliisi sitten osotti mua ja kysy, että eikö ookki niin että tämä mies tässä raiskasi sut kun vaatteitaki löyty sieltä putiikin nurkasta. Mää yritin selittää että eieiei, ei se menny mitenkään niin, mutta ilmeisesti mun puolivaatetettu olemus ei tehny vaikutusta sillä poliisi poistu vanki mukanaa seuraavalla pysäkillä vittuuntuneelta näyttäen eikä niistä kuultu sen koomin. Matka jatkui ja yhtäkkiä mää huomasin istuvani bussin oikealla laidalla ja mun eessä roikkui selkänojalla joku arviolta samanikänen poika, joka tuijotti mua typerä virne naamalla ja näytti sellaselta oudolta Pikku G:n ja Peter Panin risteytykseltä; tyypillä oli metsänvihreät lököhousut ja tankkitoppi ja mustasta lippiksestä roikku köynnöksiä. Puhumattakaan nyt siitä, että sillä oli jalassa jotku ihmeelliset, kuraset tonttutossut :-D Peter G sano, että meidän pitää nyt mennä kun Jansson oottaa ja mää ehin hädin tuskin tokaista, että kuka vitun Jansson kun se bussi oliki äkkiä hävinny johonki ja me seisottiin keskellä vehreetä, turpeeta mehtää.

Siinä vaiheessa mää taisin pyörtyä ja kun taas heräsin, olin jossain laitosta muistuttavassa talossa jossa kasvo randomeja kasvia seinistä ja lattiasta siellä täällä ja siellä oli kauheasti lapsia ja nuorisoa ja ne kaikki lensi tai ainaki ponnahteli tosi ilmavasti. Peter G toi mulle lautallisen jotaki äärimmäisen ällöä keittoa josta tietty kieltäydyin, mutta loppujen lopuksi se pakotti mut syömään sen kun oisin kuulemma muuten kuollu. (Henkien kätkemä? :-D Mutta katoin sen tyyliin kolme viikkoa sitten!) Tämän jälkeen tapahtu kaikkea sekavaa ja yhtäkkiä oliki menny sikana aikaa ja mää osasin kans lennellä ja olin muutenki joku megapähee GIRL BOSS siellä talossa ja surullisenkuuluisa Jansson, joka oli virallinen johtaja, yritti kauheena pokata mua koko ajan mutta en lämmenny ollenkaan kun se oli lapsellinen kakara ja muutenki tosi ärsyttävä, vaikkakin oikeen söpö. Peter G yritti tehä puolestaan Janssoniin vaikutusta parhaansa mukaan ja siitähän synty vaan konflikteja ja räjähyksiä ynnä muuta kivaa. Yksinkertasesti elämä Ponnahtelevien Nuorien Talossa oli kaaosta.

Tämän jälkeen allekirjottaneen muistikuvat on melkoisen puuroisia, vaikka tuo uni jatkuki vielä melkeen neljä tuntia. Oli joku tyttö, joka tuli uutena taloon ja Peter G ihastu siihen mutta se tyttö ei tykänny Peter G:stä. Mää sain kans jotaki uhkauskirjeistä siltä tatskamieheltä joka joutu vankilaan syyttömänä ja Jansson lupasi suojella mua hengellään. Lisäksi käväsin jonkun pojan kropassa, jolle Jansson oli määränny rangaistuksen "heimon pettämisestä" - se joutu johonki ihmeelliseen huoneeseen, jossa kelluttiin kaaaukana maanpinnan yläpuolella ja alhaalla näky vaan järviä ja mehtää (Suomi? <3) ja jatkuvalla liikeellä se poika ponnahti aina ylös ja sitte pää edellä alas niin kauan, että se melkeen murskautu maahan - mutta pari metriä ennen sammalikkoa se ampas aina takas ylös sisukset mutkalla ja sama homma toistu niin kauan että oli oppinu läksynsä.

Toivon ihan saamaristi, että tämä uni jatkuu joskus - kaikki siisteimmät yksityiskohdat on nimittäin ehtiny unohtua kokonaan ja tahtosin kovasti palata uudelle visiitille Ponnahtelevien Nuorien Taloon :-D Ehkäpä Janssonista kasvaa vähän vastuullisempi johtaja vielä joskus, who knows - ja Peter G saa hankittua uuet kengät vanhojen virsujen tilalle.

-T

WTF mitä unia. Ekasta en vaihteeksi muista kaikkea, mutta pointtina oli jollain tapaa se, että Kuusamon pizzeria Marmariksen paikalla oli joku laho, harmaa kalastustönö jossa mää olin pienen ikäni asunu kellosepän oppityttönä ja se seppä näytti ihan meiän isiltä vaikka ei ollukkaa ja meillä ei ollu rahaa ja oltiin superköyhiä. Sitte siinä heti meiän tönön ulkopuolella alko hiekkaranta ilman vettä ja rikkaat ihmiset aina loju siellä pimeän tullen ja joi ittesä humalaan ja piti kivaa ja mää aina vaan tiirailin kateellisena lautojen raoista. Sitte yks ilta tapahtu jotaki TOSITOSITOSI hirveää joka pakotti mut karkaamaan sieltä tönöstä - en muista, että mitä se kamaluus oli, mutta se vissiin liitty jotenki siihen että se kellosetä pieksi mua. Livahin sitte sinne korkean elintason karnevaaleihin ja join itteni ihan pinoon ja siellä oli Pirjotki ja kaikkia tuttuja ihmisiä. Muistikuvat loppuu siihen, kun on muka aamu ja Elisa pamahtaa jostain selittämään, että se on löytäny meille kyydin akselilla Kmo-Jkl ens kesäkuussa. Go E!

Toinenki uni oli Elisaa - oltiin uimassa jossai ihmeellisellä mehtälammella mäntyjen ja kuusien keskellä ja riisuttiin jo hyvää vauhtia vaatteita poisa, kun mää huomasin sutta muistuttavan elukan siinä vähän matkan päässä vettä juomassa ja totesin sitte Elisalle peloissani, että kato ny saatana ko susi tuossa, mennään poisa. Mutta Ellu totesi, että se on koira eikä susi ja ei se meille mitään tee, joten mentiin sitte uimaan ja siellä oli kauheesti kaikkia inhottavia kasveja eikä meitä muka haitannu yhtään. Sitte käännyttiin takas rantaa kohti ja huomattiin, että niitä susimulkeroita oli tullu lisää ja ne murisi ja lähettiin paniikissa uimaan jonneki muualle. Just kun löydettiin paikka josta nousta takas rantaan metiköstä pölähti semmonen vitun iso mustaruskea hevonen jolla oli seepran pää ja se tuli suoraan mua kohti ja muistan elävästi miten se survasi mua sen suunnilleen sangon kokosella turvalla ja mää lensin veen alle, ja sitte mun piti painua ihan pohjaan inhan mutavellin sekaan kun se zorse ui mun yli jonneki tuuttiin.

Että semmosta sitten taas. Don't ask.

-T

Hahhahhaa ja silakoita, meininki oli taas riemusta kun Tiia astui ulos kodistaan ja kävi vähän rokkaamassa keskustaa. Ohessa kooste päivän huippukohdista numeroidun listan avustamana:

1) Heti lähtiessä pääsin leikkimään Kung-fu Pandaa, kun hypähin ulkoportaille ja heilautin oven kiinni. Noin puolessa sekunnissa tajusin kuitenki, että avaimet oli jääny ylös; ninjan lailla harppasin sulkeutuvaa ovea kohti, tempasin ihteni kolme porrasta ylöspäin kaiteen avustuksella ja kurotin lapasen oven väliin estääkseni sitä menemästä kiinni. Onnistu, ja kaikkeen tähän kulu noin vajaat kaks sekuntia - great success!

2) Forumin aulaa asutti, kas kummaa, iso lauma ernulapsia. Anttilan ovella painelin muutaman nurkassa lymyävän pörröpään ohi musta, pinkein pääkallokuvioin koristeltu kassi olalla keikkuen, ja mitä kuulenkaan - toinen tyttö mutisee kaverilleen ei-niin-hiljasella äänellä, että "feikkiscene." FUCKSHIT MIKÄ ISKU SYDÄNLASTAN LÄPI, mää kun yritän niin kauheesti olla kunnioitettava scenehoro ja sitten tulee tuollasta kuittia ;__;

3) Alennusmyyntien koluaminen kolmatta kertaa jatku ja Seppälässä päädyin sovittamaan korkeavyötäröisiä farkkuja, jotka jäi kuitenkin ostamatta löysän perseosaston takia. Matkalla pois pukukopista tapahtui kuitenkin jotain noloa - olin jo talsimassa hyvää vauhtia kohti alerekkiä pistääkseni housut kiltisti takasin omalle paikalleen, kun myyjätäti kipittää mun perään ja kysäisee, että onko tää sovituskoppiin jäänyt mekko sun. Ja olihan se - olin nimittäin pukenu sovittamisen jälkeen päälle vaan sammarit ja topin ja unohtanu kuumissani kokonaan, että päivän asuun kuulu myös mekko. Myyjä sai hyvät naurut ja mää kipitin kuuliaisesti takasin koppiin kiskomaan mekon päälle - oisin varmaan huomannu virheeni vasta seuraavassa sovituksessa, jos sillonkaan. Dorka.

4) Kotimatkalla meinasin saaha turpaan eräältä kivalta tiibetinspanielin omistajalta. Pyörä on vähän reistaillu tässä talven aikana monin tavoin ja tänään kävi sitten niin, että (suhteellisen loivassa) alamäessä jarrut lakkasi yllättäen toimimasta. Eihän siinä muuten mitään, mutta vastaan tuli neljän suunnan risteys ja mun reitin läpi leikkaavaa pyörätietä sattu talsimaan nainen - ja koira, jonka mää luonnollisesti huomasin vähän liian myöhään. Siinäpä sitten kiljuin täyttä kurkkua, että VOISITTEKO VÄISTÄÄ KUN MULLA EI TOIMI JARRUT ja toki se naikkonen ehti älytä, mutta koira oliki sitte vähän hitaampaa sorttia  - oon aika varma siitä, että mun pinnojen väliin jäi siltä vähintään muutama turpakarva. Kuuliaisena kansalaisena sitten tietty pysähyin ja pyysin anteeksi koiranmurhaa, johon melkeen syyllistyin, mutta täti ei ollu kovinkaan kivalla päällä; sätti mua menemään hetken jos tovin ja porhalsi sitte matkoihinsa. Koira itte ei sanonu mitään, mutta silittäminen ois varmaan koitunu kuolemaksi.

Että tämmösiä sitten, toisinaan tulee mietittyä että MIKSI LUOJAN NIMEEN TÄMÄ KAIKKI TAPAHTUU AINA MULLE. Positiivisena puolena voin toki sanoa sen, että matkalta tarttu iloisten kokemuksien lisäksi mukaan hiusväri, farkut, hajuvesi ja rajauskynä, kaikki kohtuuhintaan! Kyllä köyhää sitten masentaa, kuhan alet loppuu ja lama räkii satasella niskaan - mutta vielä elämä hymyilee, hampaat irvessä mutta kuitenkin, ja pitkästä aikaa voin sanoa täydellä sydämellä että ^_______^

Adios!

-T

Ei lol, tulipa tuossa äsken sääli jotaki randomia tyttöä joka myy kivaa mekkoa huuto.netissä. Mekko näyttäs kyllä olevan oikean kokonen, mutta kysyin silti tietty pari päivää sitten tarkempia mittoja että kaikki läskit mahtuu varmana sisään ilman, että kangas ratkiaa kolomesta kohtaa. Ja lyhyt privaviestinvaihtomme meni näin:

Minä: Moikka! Saisiko mekosta tarkempia mittoja? :)

Myyjä: moi, valitettavasti mulla ei oo mittanauhaa joten en saa mitattua, sori :(

.......Anteeksi mitä? :-D No ei ole mittanauhaa mullakaan, mutta siinä tapauksessa käytetään VIIVOTINTA tai MAALAISJÄRKEÄ ja annetaan ees joku summittainen arvio. Mitähän tässä nyt sitte tekis, ite mekko on kyllä niin kiva ja halapa että taijjan ottaa sen siitä huolimatta, että myyjä on kykenemätön mittaustyöhön - jos puristaa liiaksi, niin sitten on kaks kertaa isompi syy karistaa kiloja pikavauhilla.

Sitäki tulin kertomaan, että mun on heti paikalla ostettava univihko - oon liian monesti tehny sen virheen, että oon yöllä heränny jostain yyberhienosta unesta ja aatellu, että no kirjotan sen ylös aamulla ko nyt ei jaksa nousta. Ja sitten niitä ei enää muista! Tänään kävi sama homma, muistan vaan että juoksin jossain jäätynellä rannalla karkuun kahjoa murhaajaa ja piilottelin siltä kaljuissa pusikoissa, ja sitten löysin jonku kapinalasten talon jota johti poika nimeltä Hammas ja vaikka se oli mua monta vuotta nuorempi ja vähän kummallisen näkönen, erottiin kovin katkerissa merkeissä muutamaa tuntia myöhemmin kun Elisa, Eero ja joku randomi poika tuli hakemaan mua autolla kotiin. Ja vaikka tämä nyt saattaaki vaikuttaa siltä, että muistin melkeen kaiken, nii that's not true - tuo oli aika lailla jäävuoren huippu, näin nimittäin samaa unta koko saamarin yön ja voi riekon kieppi ko nyt ketuttaa. Pakko. Ostaa. Vihko.

Päivä jatkuu muutamalla jaksolla Innocent Lovea, morjens!

-T

Ilmotusluontosena asiana voisin kertoa, että en oo ainoa joka näkee saamarin vammasia unia - my girlfriend does it, too.

Terri says:

Oli vaan pakko tulla kattoon löydytkö täältä, että saan selittää sulle millasta unta näin päivä(ilta)unilla.

Oli sellanen tosi videopelimäinen kaupunki, jossa risteili katuja sikin sokin. Noh, alussa oltiin noin puolet ajasta vaan jossain peliluolassa pussailemassa, ja sitten meidät heitettiin ulos sieltä. Sitten jäätiin töllöttämään siihen kadun varteen kun se katu oli ihan täynnä ihmisiä (näyttivät kovasti jonku animeconin osanottajalaumalta) ja ne kaikki vaelsi sitä tietä samaan suuntaa. Kateltiin sitä ja naurettiin niille ihmisille, ja sitten saatiin hyvä idea ettiä parhaimman näkönen tyyppi siitä porukasta. Ei löydetty pitkään aikaan ketään kivaa, mutta äkkiä sä kiljasit että "TUOLLA ON JOKU IHAN RUITON NÄKÖNEN TYYPPI!!!" ja otit mua käestä ja lähit juoksemaan silleen sitä ihmisvilinää vastavirtaan ja raahasit mua mukana. Ei siinä mitään, mutta sä juoksit ihan helvetin kovaa - siis mä _olin ilmassa_ kun en kerenny ite ees laskea jalkoja maahan. Kuitenkin kun sä lopulta tulit sen Ruiton näkösen tyypin kohalle ja otit semmosen tiikeriloikan, ilmeisesti taklataksesi sen, niin et osunukkaan ja iskeydyttiin tien pientareelle ja jatkettiin matkaa kierimällä niin pitkään, että ne ihmiset oli ehtiny jo mennä ohi ja löydettiin ittemme sen kaupungin ulkopuolelta. Uni loppu siihen, kun makailtiin siinä pientareella vierekkäin ja sä totesit, ettet enää ikinä osta Kampin Alepasta maksamakkaraa, kun se ei toiminukkaan.

Terri says:

..tiiä sitten, mitä sillä meinasit

-T

Tiia. says:
fanityttöilyyn voi todistetusti kuolla
Tiia. says:
meinasin tukehtua amazon-karkkiin :<
Tiia. says:
ehin oikeesti olla jo kontillani tuosa lattialla ennenku irtosi
Ulla says:
Ö.Ö
Tiia. says:
säikähysaste kympin ja päälle
Ulla says:
hyii saatana!
Ulla says:
no joo, kyllä nyt jo sietääki :-O
Ulla says:
amazonit perseeseen!
Tiia. says:
joo, sillon ei ainakaa tukehu
Tiia. says:
ellei kakka ala tulla ulos kurkun kautta
Ulla says:
Ö.ö

-T

Moikkadi! Nyt ei laiskota niinku aikasempina päivinä, joten ehkä vihdoin ja viimein kehiin sitä lupailtua pitkää postausta. Ja koska pitäs nyt sitten lyyä purkkiin noin kolme viikkoa kerralla, jotaki saattaa unohtua – heittäkää kommenttia, jos koette itsenne loukatuiksi ja kaipaatte editointia koska ignoorasin jonku elämää suuremman ja hienomman tapahtuman jossa olitte osallisena.

Ja vaihteeksi – asiaan!

Viimoset päivät allekirjoittaneen arjesta vuoden 2008 puolella kuluivat siis Oulussa, jonne matkustin jouhevasti ja huokeaan hintaan kaverin sekä tuntemattoman, kyydit.netistä bongatun namusedän kyydissä – nimi tais olla Tommi, autossa punaset nahkapenkit ja koko reissu muutenki oikeen miellyttävä, ilosesti taittu kilometrit kun matkan varrelta tupsahti vielä kyytiin kiva ja puhelias pariskunta takapenkkiä asuttamaan. Matka päätty Oulun rautatieasemalle ja pakkasen nipistellessä nokkaa hyökyi niskaan myös annos nostalgiaa – reilut 7 kk takana Jyväskylän kansalaisena ja toki tämä on jo koti, mutta Ouluun on aina yhtä kiva tulla. Loppuilta kului tuopposella istuskellessa kera tyttölauman ja yöni vietin lokoisasti Jennin sohvalla. Seuraavana päivänä pidettiin palaveria Mäyrän ja Krokotiilin kans ja käveltiin vähän keskustaa matalaksi – välitankkaus suoritettiin luonnollisesti Mäkkärillä, josta Mäyrä sai ruman koiralelun. Annettiin sille nimiki, mutta en kyllä muista sitä ennää – Musti? Leuka? Lousku? Kita? Pökäle? Koira? (EDIT: Nimi on Lumpio, sanoo Viivi.)

Illalla oli sitten tietysti luvassa kemut vaihtuvan vuoden kunniaksi Riikka Residencessä Maikkulassa. Humala oli hyvä, tissit liiaksi esillä ja videopätkiä kamerassa satamiljoonaa kun seuraava päivä koitti; meinasin saaha illan aikana raketistaki silmään, ei kuitenkaan tarttenu liittyä monien muiden uhrien seuraan sairaalan jonossa. Oli kiva nähä ihmisiä pitkästä aikaa ja Riikkaki oli yhtä kamala entä aina ennenki vaikka onki riehunu pitkin ja poikin Saksaa ihan yksinänsä.

Oulusessareiden jälkeen Pirjot (miinus Heli), yksi hesalainen hullu ja monta oululaista kahelia tunki itsensä kolmeen autoon ja otti suunnan kohti Kuusamoa ja erään Pirjon kynnysm – krhm, siis poikaystävän mökkiä/asumusta/taloa/piilopirttiä jossa oltiin kännissä ihan huvin vuoksi monta päivää putkeen. Meno oli edelleen loistavaa, vaikka digiboksi ei toiminukkaan ja jouduttiin kahtomaan pelkkää ykköskanavaa – nyt tiietään ainaki paljon enemmän vanhustyöstä, dinosauruksista, Serranoista ja tyhmistä, ei-hauskoista sketsiohjelmista. Ja jostain randomista brittisarjasta, jossa jonkun yläasteen jokanen opettaja sattuu olemaan suhteellisen hottis. Reissusta ylijääneet viinadesit on edelleen kadoksissa, eli jos jonkun omaatuntoa kolkuttaa, niin mut löytää Jyväskylän keskustan välittömästä läheisyydestä vuoden jokaisena päivänä.

Kuusamon korvesta allekirjoittaneen matka jatkui Kuusamon keskustaan, kun muu seurue kurvaili takasi Ouluun romulla autolla joka ei ollukkaa sitte ihan niin romu. Viimenen virallinen lomaviikko (työharjottelun piti alkaa 2.1 mutta se lykkäänty helmikuun alkuun) kulu kovassa pakkasessa ja monessa osotteessa – yöpaikka löyty kummitädiltä, isiltä ja Suvilta, jonka kanssa käytiin myös tallilla kahtomassa ihania possuja joilla oli neljä kaviota ja turpa. (Iiro, tuu mun possuksi<3) Kaiken kaikkiaan oli oikeen kivaa ja hienoa, mutta vielä kivempaa oli lähteä sunnuntaina takasi Jyväskylään kera Elisan ja Eeron – tuossa vaiheessahan olin ollu yhtä mittaa kotoa poisa jotain kolme viikkoa joten pikkunen Jyväskyläikävä alko jo kaihertaa. Sitte ajeltiin autolla ja ajeltiin lissää ja sen perrään ajeltiin vielä niin kauan että oltiin virallisesti perillä – the end for the holiday.

Ai mitä sitten? No, kaikenlaista. Oon hengannu äidin luona, laittanu kotia pikkuhiljaa kuntoon, kävässy baarissa, heilunu lenkillä, miettiny yhteishakuhommia ja syöny liikaa herkkuja – tauolla ollut lakko palaa täyspäiväisenä voimaan huomenna (tarkalleen ottaen vajaan puolen tunnin päästä) eli ihan senki eestä on pitäny pakolla mättää kaikkea kun kohta ei ennää saa. Hyvä logiikka, tiietään, mutta onpahan enemmän kiloja mitä uida poisa – iskä lupasi (ihme kyllä) sponssata mun uintiharrastusta ja helmikuun alusta ajattelin sitten hankkia kausikortin AaltoAlvariin. Ja uimapuku ois kans tietty ihan hyvä jos ei halua porttikieltoa altaisiin heti ekalla hukkumiskerralla.

Joten, alive and kickin’ – kerron taas kun jotaki merkittävää tapahtuu. Onneksi te kaikki tiiätte että mun elämä on tosi tylsää, joten ihan joka päivä ei tarvi postailla. Unet on tietty asia erikseen.

Vi ses!

-T

PS: Ei ees ollu niin kauhian megapitkä mutta ollaan silti frendejä.

sannamaяi. says:
näin unta
sannamaяi. says:
jossa sää pelasit battle royale-peliä pleikalla
sannamaяi. says:
ja sit mä spawnasin sinne peliin ja elin sitä irl
sannamaяi. says:
se sun esiintymine oli niinku intro siinä unessa
sannamaяi. says:
se oli siistiä, tappoin kaikkia ja oli tasohyppelymäisiä kenttiä ja näi

-T

Blogikuva päivitetty, vuorossa jälleen iki-ihana Nino. Myös mietelause kuvan yläpuolella vaihtui ekaa kertaa ever, pohdiskelijana tosin edelleen jo viime kerran virrestä tuttu B. Pascal jonka jokainen tallennettu lausahdus on tutustumisen arvoinen - suosittelen kaikille lukutaitoisille, babes.

-T